Bermuda, St George’s
32º 22.70’ N, 64º 40.36’ W
Matkamme Karibialle alkoi aamulla 26.10. lyhyellä legillä Halifaxista Lunenburgiin. Alkumatka oli, kuinkas muuten, vastatuulta noin 30 solmua ja loppupuoli täysin tyyntä. Saimme laituripaikan kaupungin kalastusmuseon laiturista. Laituri on karkeatekoinen, ja kun vuorovesikin oli 2,5 metriä, käytimme kaikki fendarit saadaksemme säällisen etäisyyden laituriin. Latten ulkoiluttaminen piti ajoittaa vain yläveteen. Kaupunki oli tuttu viiden vuoden takaa, mutta nyt sesongin ulkopuolella lähes kuollut.
Lähdimme 31.10. aamupäivällä kohti Bermudaa. Neljän vuorokauden sääennuste oli melko hyvä, ja pääsimme purjehtimaan muutaman tunnin suotuisissa tuulissa. Kuuntelimme Herbin nettiä, ja yllätys, yllätys, hurrikaani Tomas oli muodostunut Karibianmerelle ja oli nyt matkalla pohjoiseen. Siitä johtuen pohjoiselle Atlantille muodostuu suuri matalapaine, joka aiheuttaa 40 solmun tuulia reitillemme. Herbin mukaan kenenkään ei tulisi olla loppuviikosta Bermudan pohjoispuolella. Kokeilimme luoteistuulessa pääsisimmekö Cape Codin kanavaan, mutta tuuli ei suinkaan kääntynyt, vaan sen sijaan voimistui, ja kun yöllä osuimme yli 40 solmun ukkosmyräkkään, jossa tuulilasimme toinen sivulasi hajosi, teimme pikaisen päätöksen palata Nova Scotian eteläkärkeen, tällä kertaa Shelburnen pikkukaupunkiin. Kun polttoainesuodatinkin tukkeutui jostakin saamamme likaisen polttoaineen vuoksi, oli mitta täysi. Aamulla Shelburnessa totesimme, että opaskirjan tiedot pitivät paikkansa. Satama on suojaisa, ja sopii hyvin hurrikaaninkin odotukseen. Pursiseuran kelluvat laiturit oli jo poistettu talveksi, mutta varsinaisessa satamalaiturissa oli tilaa suuren Camber & Nicolsonin tekemän ruosteisen purjeveneen, Tyger, Hamburg, kyljessä. Rick Brackett ja toinenkin pursiseuran mies olivat vastaanottamassa köysiä. Rick ryhtyi heti etsimään tuulilasin raaka-ainetta ja toimimattoman SSB-puhelimemme mikrofonia. Seuraavana päivänä tuli kylkeemme amerikkalaisvene charter-matkustajineen sekä pieni yksinpurjehtijan vene takanamme olevan kalapaatin kylkeen. Me kaikki olimme matkalla Bermudalle.
Jouduimme odottamaan sään paranemista lähes kaksi viikkoa. Tuulilukemat olivat pahimmillaan laiturissakin yli 50 solmua, ja raporttien mukaan merellä 70 solmua. Avomerellä aallokko oli yli 8 metriä. Käytimme odotusaikamme sekä remontointiin että seurusteluun. MaryJane ja Rick kutsuivat meidät kotiinsa illalliselle, ja Rick ajelutti meitä ympäri Shelburne Countya. Nova Scotian joet tulvivat rajusti, koska kolmessa vuorokaudessa oli satanut yli 24 senttiä. Vesi oli saartanut taloja, teitä oli poikki, ja siltojakin oli jäänyt veden alle. Mutta paikallinen pursiseura oli onneksi auki kolmena päivänä viikossa, joten pääsimme pyykinpesuun, nettiin ja illemmalla happy hour -drinkillekin paikallisten seuraan.
Lähdimme uudelleen matkaan aamulla 13.11. Hinasimme alkumatkasta yksinpurjehtija Garyn veneen tyynestä satamalahdesta Pohjoisen Atlantin tuuliin. Etenimme pari päivää hienosti purjein aina Golf-virtaan saakka. Yritimme osua Golf-virran etelän suuntaiseen mutkaan, mutta sääfaxin osoittama paikka ei ollutkaan oikein, vaan päädyimme lähes pahimpaan vastavirtaan. Moottorilla ja hammasta purren pääsimme lopulta virran läpi. Asiassa auttoi myös se, että vesi ja ilma lämpenivät välittömästi virtaan saavuttuamme niin, että saatoimme siirtyä shortseihin ja t-paitaan, mikä kohotti mielialaa huomattavasti. Saimme Golf-virran puolivälissä 34,6 -kiloisen tonnikalan, jonka väsytys kesti kauan ja nosto kannelle vaati koko miehistön voimat. Pakastimemme on nyt täynnä tonnikalaa, ehkä kyllästymiseen saakka.
Moottoroimme osan matkaa lähes tyynessä hitaasti, koska meillä oli vähän polttoainetta. Halusimme tankit mahdollisimman tyhjiksi likaisen polttoaineen vuoksi, emmekä siksi tankanneet Shelburnessa. Viimeisen vuorokauden aikana tuuli nousi sääennusteen mukaisesti 30 solmuun suoraan Bermudan suunnasta. Sääkartat näyttivät kuitenkin tuulen kääntyvän luoteeseen, ja onneksemme tällä kertaa kävikin niin. Pääsimme purjein lähes St. George’sin lahteen asti, jossa pudotimme ankkurin 19.11. klo 11.50.
Teimme päiväretken saaren pääkaupunkiin Hamiltoniin. Matkan antoisin osuus oli ehdottomasti lähes tunnin matka linja-autolla, jonka reitti mutkitteli pitkin saaren rinteitä ja rantoja. Muuten aika kuluu odotellessa sään paranemista ja huoltotöitä tehdessä: polttoainesuodattimien vaihtoa, lamppujen korjausta ym. Internet-yhteys ei toimi veneeseen, mutta maissa sellainen onneksi on. Pääsimme myös vihdoin pahimmasta väsymyksestä ja päätimme ryhtyä jälleen kirjoittamaan blogia.
Bermudan yli kulkee parhaillaan melkoinen myräkkä, ankkuripaikallakin tuuli on puuskissa yli 40 solmua. Allamme on vettä viisi metriä, ja ankkuriketjua on ulkona 40 metriä eli riittävästi. Seuraava pysähdys on St. Martin, Marigot Bay. Sääennusteen mukaan maanantaina 29.11. on ehkä sopiva hetki jatkaa matkaa, mutta teemme päätöksen vasta maanantaiaamuna otettuamme viimeisimmän sääennusteen.
