Matkalippusekoilua Grenadassa
Sjöroosien lähdettyä takaisin koti-Suomeen, aloimme järjestää Riitalle ja Lattella matkalippuja Portugaliin. Tässä vaiheessa meillä ei ollut aavistustakaan, millainen soppa siitä lopulta syntyisi.
Koska Grenada kuuluu rabies-vapaisiin maihin, Riitta oli jo runsas kuukausi sitten lähestynyt Grenadan maatalousministeriötä kahdellakin sähköpostilla selvittääkseen, tarvitseeko Latte jonkinlaisen luvan matkustusta varten. Kumpaankaan viestiimme ei vastattu. Löysimme kaupungin keskustasta asialliselta vaikuttavan matkatoimiston nimeltä Going Places, jossa vietimme kolme peräkkäistä iltapäivää, joiden aikana kaksi virkailijaa yritti selvittää asiaamme. Tarkoituksemme oli ostaa liput ainoan Grenadasta Eurooppaan lentävän yhtiön eli British Airwaysin lennolle Lontoon kautta Portugalin Faroon. Ensimmäisenä päivänä meille kerrottiin, että kentällä on ainoastaan yksi henkilö, jonka BA on valtuuttanut hoitamaan eläinten lastauksen ruumaan, ja tämä henkilö on juuri nyt lomalla. Matkatoimisto lupasi jatkaa asian selvittämistä. Seuraavana päivänä Going Places kertoi, että lentokentältä otetaan yhteys Miamiin ja pyydetään valtuutusta jollekin toiselle kenttähenkilökuntaan kuuluvalle. Kolmantena päivänä meille ilmoitettiin, ettei Miamista ole vielä tullut vastausta, mutta he jatkavat asian käsittelyä. Tässä vaiheessa otimme sähköpostitse yhteyden suoraan British Airwaysiin ja pyysimme heiltä apua. Vastausviestissä kehuttiin ensin, kuinka uskomattoman erinomaisesti BA on jo vuosikymmenet hoitanut eläinten lentokuljetukset, minkä jälkeen meitä pyydettiin kääntymään asiassa World Cargo -nimisen yhtiön puoleen netin kautta. Eli suo siellä, vetelä täällä!
Neljäntenä päivänä ajoimme lentokentälle ja keskustelimme Supervisor-titteliä kantavan henkilön kanssa, joka lupasi selvittää asian ja vahvistaa sen sähköpostitse. Viidentenä päivänä saimme sähköpostia, mutta emme suinkaan Supervisorilta vaan matkatoimistolta, joka ilmoitti lentokenttäviranomaisten viestittäneen heille, että ainoa valtuutettu henkilö on edelleen lomalla, eikä Latten lastaamista ruumaan voida hoitaa. Kuudentenä päivänä, viikonlopun jälkeen, menimme jälleen matkatoimistoon ja pyysimme heitä varaamaan Riitalle ja Lattelle liput Liatin (paikallinen lentoyhtiö, joka hoitaa saarten välistä lentoliikennettä) lennolle Martiniqueen, josta pääsisimme lentämään Eurooppaan. Tässä vaiheessa meille kerrottiin, että (yllätys, yllätys!) Latte tarvitsee erityisluvan lentoa varten. Lentokentältä oli luvattu faksata 'koirankuljetuslomake', joka sitten täytettynä lähetettäisiin Barbadoksen??? johtavalle eläinlääkärille, joka asiaa aikansa harkittuaan joko päästäisi Latten lennolle tai sitten ei. Vietettyämme koko aamupäivän matkatoimistossa odottelemassa faksia, meille ilmoitettiin, että Grenadan kansainvälisen lentokentän faksikone ei toimi. Eli runsaan viikon odottelun jälkeen, emme olleet edenneet asiassa alkua pitemmälle. Meillä oli nyt tasan kaksi vaihtoehtoa; joko jäädä ikuisiksi ajoiksi Grenadaan tai purjehtia takaisin Martiniqueen. Ei ole varmastikaan vaikea arvata, kumman vaihtoehdon valitsimme.
Kahden vuorokauden purjehduksen jälkeen pudotimme ankkurin Le Marinin lahteen, ja Riitta lähti lähes saman tien kimppataksilla Fort de Francen lentokentälle hankkimaan lentolippuja. Vajaan 15 minuutin jonottamisen ja 20 minuutin tiskillä asioinnin jälkeen saimme liput ylihuomiselle lennolle Pariisin kautta Lissaboniin eli loppu hyvin, kaikki hyvin. Mutta British Airwaysia aiomme tästä lähtien välttää aina, kun se vain on mahdollista!
