Jatkamme raportointia uudessa blogissa: www.karibia-alaska.blogspot.com
maanantai 10. lokakuuta 2011
8. lokakuuta 2011
Merellä
08º 32.501' N, 59º 23.896' W
Trinidadissa kului viisi viikkoa suunnitellun kolmen sijasta. Hurrikaaniaikaa Chaguaramasissa viettävät veneilijät olivat todella mukavia, mikä teki pitkäksi venyneen oleskelumme helpommaksi. Saimme myös lopulta hankittua uuden SSB-radion USA:sta, poistettua avotilan lokerot, laminoitua kansiluukut ja tehtyä kaikenlaista muutakin.
Pekan edellisellä viikolla sairastama flunssa tarttui tietysti Riittaan, mutta hellitti niin, että saimme vuokrattua auton viimeiseksi viikonlopuksi. Autonvuokraus kaikkine kommervenkkeineen olisi erillisen stoorin arvoinen, ja Pekka olisi jo hellittänytkin, mutta Riitan sitkeys vei onneksi voiton. Australialaiset Geoff ja Chris tulivat mukaan ja suostuivat ajamaan vasemman puoleisessa liikenteessä, mikä oli meille helpotus.
Lauantaina kävimme ruokaostoksilla ja pienellä ajelulla saaren pohjoisosissa. Sunnuntaina koitti sitten hartaasti odotettu päivä, jolloin pääsimme sademetsäretkelle. Ajoimme pitkän kaavan mukaan pikkuteitä pohjoisrannikkoa pitkin ja nousimme sitten ylös sademetsän peittämälle vuorelle. Määränpäämme oli Asa Wright Nature Centre, entinen plantaasi, joka on muutettu luontokeskukseksi. Vietimme mukavan päivän seuraamalla ja valokuvaamalla sademetsän lintuja. Nimensä mukaisesti metsässä satoi, välillä aika reippaastikin, emmekä sen vuoksi päässeet paikallisen luonto-oppaan kanssa retkelle. Mutta pääasia oli, että Riitta pääsi vihdoinkin kuvaamaan kauan kaipaamiaan kolibreja, medestäjiä, tangaroita jne.
Nostimme ankkurin maanantaiaamuna 3.10. ja suuntasimme Peak'sin telakalle, jossa vaihdoimme jääpotkurin tilalle tavallisen potkurin. Jääpotkuri hiottiin samalla kavitoimattomaksi ja on nyt varalla. Ajoitus meni parilla tunnilla pitkäksi, mutta ehdimme kuitenkin hyvin kirjoittautumaan ulos maasta ja samalla tekemään viimeiset ostokset aivan tullilaiturin kupeessa olevasta kaupasta. Tämän jälkeen menimme tankkaamaan Power Boatsin asemalle, jonne jäimme henkilökunnan luvalla yöksi laituriin tarkistamaan lievästi oikuttelevan autopilottimme toiminnan.
Tiistaina 4.10 klo 06.00 lähdimme vihdoin matkaan täysin tankein. Varauduimme moottorointiin ennen Brasiliaa ja siksi täytimme myös kaikki kanisterit. Gulf of Paria Venezuelan ja Trinidadin välissä oli täynnä öljynporauslauttoja, mutta onneksi kaksi vuotta vanha karttamme oli vielä hyvin ajan tasalla ja olimme lisäksi matkalla päivänvalossa. Gulf of Pariassa pääsimme ensimmäisen päivän aikana purjehtimaan suurimman osan aikaa, mutta Serpent's Mouthin jälkeen alkoi luoviminen. Ensimmäiset neljä vuorokautta ovat olleet tiukkaa vastatuulta ja vastavirtaa ja vuorokausimatkat huonoja, noin 60 mailia, mutta vaihtoehtoja ei ole ollut.
Olemme nyt seuranneet purjehdusoppaiden ohjeita ja pysyneet 10 fathomin = 18 metrin syvyyskäyrän sisäpuolella. Kokeilimme purjehtimista 40 metrin syvyyskäyrälle saakka, mutta kun vasta kaksi tuntia halssin vaihdon jälkeen leikkasimme tulolinjamme ja ryhdyimme taas etenemään, olemme pysytelleet 10 metrin syvyyskäyrällä ja edenneet varsin mukavasti. Viimeinen vuorokausi oli tämän legin ennätys, 105 mailia.
08º 32.501' N, 59º 23.896' W
Trinidadissa kului viisi viikkoa suunnitellun kolmen sijasta. Hurrikaaniaikaa Chaguaramasissa viettävät veneilijät olivat todella mukavia, mikä teki pitkäksi venyneen oleskelumme helpommaksi. Saimme myös lopulta hankittua uuden SSB-radion USA:sta, poistettua avotilan lokerot, laminoitua kansiluukut ja tehtyä kaikenlaista muutakin.
Pekan edellisellä viikolla sairastama flunssa tarttui tietysti Riittaan, mutta hellitti niin, että saimme vuokrattua auton viimeiseksi viikonlopuksi. Autonvuokraus kaikkine kommervenkkeineen olisi erillisen stoorin arvoinen, ja Pekka olisi jo hellittänytkin, mutta Riitan sitkeys vei onneksi voiton. Australialaiset Geoff ja Chris tulivat mukaan ja suostuivat ajamaan vasemman puoleisessa liikenteessä, mikä oli meille helpotus.
Lauantaina kävimme ruokaostoksilla ja pienellä ajelulla saaren pohjoisosissa. Sunnuntaina koitti sitten hartaasti odotettu päivä, jolloin pääsimme sademetsäretkelle. Ajoimme pitkän kaavan mukaan pikkuteitä pohjoisrannikkoa pitkin ja nousimme sitten ylös sademetsän peittämälle vuorelle. Määränpäämme oli Asa Wright Nature Centre, entinen plantaasi, joka on muutettu luontokeskukseksi. Vietimme mukavan päivän seuraamalla ja valokuvaamalla sademetsän lintuja. Nimensä mukaisesti metsässä satoi, välillä aika reippaastikin, emmekä sen vuoksi päässeet paikallisen luonto-oppaan kanssa retkelle. Mutta pääasia oli, että Riitta pääsi vihdoinkin kuvaamaan kauan kaipaamiaan kolibreja, medestäjiä, tangaroita jne.
Nostimme ankkurin maanantaiaamuna 3.10. ja suuntasimme Peak'sin telakalle, jossa vaihdoimme jääpotkurin tilalle tavallisen potkurin. Jääpotkuri hiottiin samalla kavitoimattomaksi ja on nyt varalla. Ajoitus meni parilla tunnilla pitkäksi, mutta ehdimme kuitenkin hyvin kirjoittautumaan ulos maasta ja samalla tekemään viimeiset ostokset aivan tullilaiturin kupeessa olevasta kaupasta. Tämän jälkeen menimme tankkaamaan Power Boatsin asemalle, jonne jäimme henkilökunnan luvalla yöksi laituriin tarkistamaan lievästi oikuttelevan autopilottimme toiminnan.
Tiistaina 4.10 klo 06.00 lähdimme vihdoin matkaan täysin tankein. Varauduimme moottorointiin ennen Brasiliaa ja siksi täytimme myös kaikki kanisterit. Gulf of Paria Venezuelan ja Trinidadin välissä oli täynnä öljynporauslauttoja, mutta onneksi kaksi vuotta vanha karttamme oli vielä hyvin ajan tasalla ja olimme lisäksi matkalla päivänvalossa. Gulf of Pariassa pääsimme ensimmäisen päivän aikana purjehtimaan suurimman osan aikaa, mutta Serpent's Mouthin jälkeen alkoi luoviminen. Ensimmäiset neljä vuorokautta ovat olleet tiukkaa vastatuulta ja vastavirtaa ja vuorokausimatkat huonoja, noin 60 mailia, mutta vaihtoehtoja ei ole ollut.
Olemme nyt seuranneet purjehdusoppaiden ohjeita ja pysyneet 10 fathomin = 18 metrin syvyyskäyrän sisäpuolella. Kokeilimme purjehtimista 40 metrin syvyyskäyrälle saakka, mutta kun vasta kaksi tuntia halssin vaihdon jälkeen leikkasimme tulolinjamme ja ryhdyimme taas etenemään, olemme pysytelleet 10 metrin syvyyskäyrällä ja edenneet varsin mukavasti. Viimeinen vuorokausi oli tämän legin ennätys, 105 mailia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)